Mitäs me tulokkaat

Tässä muutama päivä sitten me Vennun kanssa saavuttiin tänne herran uuteen kotiin, Kissankäpälrinteeseen. Alkuhäsläys oli suunnaton, kun piti purkaa kamoja ja sen jälkeen esitellä hevoselle paikkoja, ja myös selvittää ylläpitäjien kanssa kaikki hommat. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että tännehän sitä ollaan kotiuduttu. Vennu on sopeutunut hienosti uuteen kotiinsa ja näyttää viihtyvään niin sisällä kuin ulkosallakin - minä itsekin olen huomannut viihtyväni tallissa hyvin.

Muuttopäivänä (tarkalleen 30.11.) en vielä liikuttanut Vennua, vaan jätin sen tutustumaan rauhassa uuteen talliin. Tosin kierrätin sitä maneesissa ja tarhassa ja muuten tallipihaa ympäri, sillä halusin näyttää sille vähän paikkoja katsellakseni niitä samalla itsekin. Touhu ei kuitenkaan osoittautunut rennoksi tutustumisretkeksi vaan suureksi katastrofikävelyksi. Vennu ei ensinnäkään osannut käyttäytyä narunnokassa, niin innoissaan se oli kaikesta mahdollisesta uudesta. Aina kun vastaan tuli hevonen tai ihminen, alkoi sellainen pyöriminen ja hyöriminen että. Lisäksi ori onnistui kiskomaan meikäläisen kerran jos toisenkin kumoon satuttuaan lyhyen spurttikohtauksen sopivasti liukkaassa kohdassa tietä. Onneksi sentään naru pysyi kädessä, etten olisi joutunut enää kaikenhuipuksi hevosenmetsästyshommiin.
Siinä sitten ärtyneenä ja puhisevana palautin häröilevän Vennun takaisin karsinaansa.

Ensimmäinen maneesiintutustuminenkin meni vähän niin ja näin. Olin päättänyt vetää herralle ihan kevyen treenin, mutta sitten jäi sekin. Maneesissa oli meidän kanssa samaan aikaan nimittäin kaksi muutakin kaviollista, ja Vennun kaikki aika meni niiden tuijotteluun, tuhinaan, puhinaan ja kaikkeen muuhun kuin keskittymiseen. Siinä sitten mentiin puoli tuntia jatkuvaa kaahotusta ja sähläämistä, kunnes kyllästyin niin siihen hommaan että päätin lopettaa lyhyeen.
Nyt kuitenkin Vennu on rauhoittunut, eivätkä uudet hevoset ja ihmiset enää sitä kovastikaan hetkauta.

Kaikki on alkuhädästä huolimatta alkanut meillä rinteessä oikein hyvin :)