Lenskillä kävi eilen tohtori tohtoroimassa, kurkki suun, kävi koppulan läpi ja totesi kaikin puolin terveeksi. Rokotuksiakin päivitettiin, nyt sitten saa lunkia juippi pari päivää, täytyy laittaa ilta- ja aamupala valmiiks, kun ei ihan täyttä satsia viiti antaa. Kukaan pysy kyydissä, kun tää saa kohtauksen ja päättää lähtee litomaan.
Peten kans löntsitään kentällä, se on mukava poika. Tykkään tosi paljon, eikä ostos kaduta mistään päin. Tämmösen persoonan mä tarvitsenkin ton hyperaktiivisen kipittäjän rinnalle.
Talli tuntuu välillä vähän autiolta, niin kuin Shaniakin on todennut, ja varsinkin kun ponitkin palas takasin ponitallille. Eiköhän se tässä päivien kuluessa tule kuitenkin täyttymään äänistä ja ennen kaikkea hevosista!
Pete sai liikuntansa heti aamusta, poika mulkoili tarhassaan sen verran pahasti etten oikein tiennyt mitä pahaa olin tehnyt. Kaiketi keskeytin aamu-unet rahtaamalla hevosen sisälle ja varustamalla ratsastuskamppeisiin. Hieno helma nyrpisteli hetken nenäänsä ja keskimäärin kolmen ein ja kuuden "ookko ny" jälkeen me selvittiin ja suunnattiin nokka kohti pikkumaneesia.
Maneesi näytti autiolta, mutta kuntoutuskeskuksen pari tallityttöä oli liikuttamassa ilmeisesti koulutettavia. Soluttauduin joukkoon ja Pete alkoikin laittaa parastaan, mutta siitä lisää seuraavassa jaksossa..
Palasin tallille, hoitelin Peten loimineen tarhaan ja suuntasin nenäni kohti tallikahviota ja kappas kenet näinkään, Shaniahan se siinä. Keskittyneen näköisenä vihkonsa kanssa, kahvikin ilmeisen jäähtyneenä. Hain pari kuppia kahvia ja pölähdin Shanian viereen tuupaten toisen kahvin naisen nenän eteen. Jäimme siihen juttelemaan Tompasta, sen kasvusta, sekä aktiviteeteista ja maastoretkestä, jolle Shania minut lupasi viedä. Tarjosin Lenskiä tai Peteä lainaan, kehui miettivänsä ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti