Hiihtoratsastustako? Mikä ettei!

Heipparallaa taas kaikille! :)

Viime päivät ovat menneet melkoisen kiireen kanssa, kun ratatallia on kyhätty pystyyn. Kohta pääsemme aloittamaan avajaisravien suunnittelun, vinkkinä vain Chaollekin! Laittelemme varmaankin mailia, kun avajaisravien kutsu saadaan nettiin saakka. :)

Huhhuh, ensin maastot olivat todellakin aivan peilijäällä, sitten päälle pätkähti 10 senttiä puuterilunta. Tänään oli, kuin olisi pilven päällä ratsastanut, yhtä hyvin pitoa.. Kävin Hildalla maastoilemassa, ja tunne oli kyllä kuin Bambilla heikolla jäällä -Hilda -paran jalat sohivat jokainen eri suuntiin. Loppumatkasta tuiskahdimme iloisesti kyljelleen, ja minä sain kävellä kun Hilda päätti painella kuin tuli hännän alla tallille. Pelkäsin, että tamma teloo jalkansa siinä rytinässä laukkoessaan, mutta luojan kiitos tallilla minua odotti ehjä hevonen, kun Lisko oli tamman saanut kiinni tallin pihassa. Siellä he seisoskelivat, kummatkin yhtä hölmistyneen näköisinä, kun minä juoksin perässä lunta kypärässäkin.

"Eiköhän lähdetä valjastamaan se Lenski", naureskelin, kun sain Hildan purettua. "Mennään tuonne pellolle kokeilemaan sitä hiihtoratsastusta, tielle tai kentälle ei taida nyt olla asiaa".
Lenski näytti innokkaalta näihin meidän akkojen hulluihin kokeiluihin, Lisko näytti yhtä innokkaalta uhraamaan henkensä. "Jees, mene sinä suksille," Lisko sanoi.
MINÄ! En ollut hiihtänyt varmaan kymmeneen vuoteen, ja se kymmenen vuoden takainenkin muistaakseni oli jotain muuta kuin hiihtoa -rähmällään könöttämistä sukset ristissä ladun vieressä. Lenski tempoi ohjista ja katseli kujeillen minua, taisi kummallakin, Lenskillä ja Liskolla olla pahat mielessä!

Kävelin pellolle, Lisko ratsasti. Kokeilimme aluksi ilman suksia, mutta minusta aivan liian pian Lisko hihkaisi, että nyt ne sukset jalkaan, Lenskillä on virtaa. Joo kiva. Sukset jalkaan ja menoksi. Tärisin niin paljon, etten meinannut saada siteitä napsautettua kiinni. Tarrasin kapulaan, ja niin mentiin. Lisko malttoi antaa orin kävellä noin puoli kierrosta, sitten pyydettiinkin jo reipasta ravia. Tierat senkun lentelivät minua naamalle, Lenski puhkui, hengitys höyrysi. Näin, kuinka Lenski painoi Liskon kädelle ja Lisko antoi enemmän ohjaa ja hups! Niin sitä laukattiin. Pellon pitkä suora meni oikein hyvin, aloin hieman rentoutuakin jo suksilla, kunnes tuli ensimmäinen mutka. Enpäs muistanutkaan, kuinka näitä suksia ohjattiin, ja Lenskin kääntyessä minä jatkoin matkaani suoraan, tietysti siihen risukkoon.

Lenski hypähti pari kertaa, mutta Lisko rauhoitti sen nopeasti ja virne naamalla katseli, kun kokosin rippeet itsestäni pusikosta. Nauroimme kumpikin, en meinannut saada edes suksia takaisin jalkaan, kun sain sellaisia hysteerisiä naurukohtauksia.

Pian pääsimme kokeilemaan uudelleen, ja sama homma toistui -suoralla pysyin pystyssä, mutta mutkaan tullessamme ajauduin aina ulos "radalta".

Meillä oli joka tapauksessa hurjan hauskaa. "Ensi kerralla sinä tulet suksille," nauroin Liskolle. Hän lupasi tulla. Katsotaan sitten, kuka pysyy pystyssä! :D
Tallille palatessamme olimme hyvillä mielin, kun kaikki sujui niin hyvin ja Lenski tuntui tykkäävän touhusta. Lenskillä oli kevyt hiki, joten Lisko loimitti sen ja jätti talliin. Lähtiessään seuraavaa hevosta liikuttamaan. Minä vein sillä aikaa Hildan ulos, kun se oli kuivunut jo maastolenkin osalta.

PST. Jälkikirjoitus. Osallistuinpas tässä joutessani joka ikiseen porrastettuun kilpailuun hevosteni kanssa joulukuulle. :) Olin ahkera. Harmi, kun Tompalla en voinut osallistua VVJ:n kisoihin, niitä kun ei porrastettuina ollut, joten lykkäsin orin kaikkiin mahdollisiin koulukisoihin. Kenttäkisojakaan ei porrastettuina näköjään ollut ainoitakaan koko joulukuulle. :S