Mhm.
Lenski laittoi taas parastaan - jarrut katos ihan täysin koko juipista kesken maastoesteiden ja täti jarrutti pää taivaassa puskevaa umpiota. Koulutus kesken - kyllä siitä vielä hevonen tulee ... sadan vuoden päästä?
Aa, tallilla alkaa olla elämää, enemmän kuin ennen. Mahtavaa saada lisää tallilaisia, on hiukan ollut mukavaa. Tutustuakin olen ehtinyt ainakin naamalta pariin uuteen - ehkä tuttavuutta ehditään tehdä myöhemmin sitten lisää.
Sorruin taas - ostin itselleni hevosen ja nyt alan etsiä sille majapaikkaa jostain, en millään viitsisi taas änkeä yhtä lisää tänne Rinteeseen, liekö täällä olla edes tilaa. Nyt on pakko riittää, ei enempää hevosia - ei yhtäkään. On järkyttävän hirveää kun ei osaa sanoa ei edes itselleen. Kyllä sitä muille ... Äh.
Meidän Pete on vähän miehistynyt, se ei enää kohella karsinassa juuri mitään. Ja ratsunakin se on kehittynyt - alkaa kouluratsastuskin olla jo vähän mieluisampaa touhua. Kenttä on ollut niin kivisen kova, ettei siinä ole pystynyt kunnolla hyppimään (ja maneesia vastustamme viimeiseen asti, yleensä) joten ollaan tyydytty kouluvääntöihin.
Lenski on oma urpo itsensä, se ei varmaan koskaan kasva aikuiseksi.
Eipä siinä, lähdempä taas pyörimään pitkin tallia - josko vaikka löytyisi uusia tuttavuuksia ;).. Ja ehkä sitä pitäisi kahviossakin pyörähtää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kyllähän täällä vielä tilaa on! Nuo orikarsinat ovat Lolloa lukuunottamatta vielä täysin käyttämättömät. :) Tarhoihinkin saadaan taas lisää tilaa, kun kokeilemme nyt tammoja kaikkia samaan tarhaan.
Käskin talkkarin muuten lanaamaan sitä kenttää -sai aika hyvin rikottua sitä pintaa, joten nyt pitäisi kentänkin olla taas ratsastuskunnossa. ;)
Lähetä kommentti