Chao on lomailluttaukoillut tässä muutaman kuukauden verran, ja nyt on siis näyttävän comebackin aika! IRL-elämäni kiireiden takia Rinne ja hepat ovat jääneet hieman taka-alalle vaan nyt olen takaisin ja iloisempana kuin koskaan.
Ja heti ensimmäisenä hommanani tallille savuttua vaihdoin Lollolle ja Razalle uudet hokit. Tokkaihan niitä oli pakkokin käydä koettamassa ja niinpä nappasin Lollon kärryjen eteen ja paahdoimme baanalle.
Kävimme radalla lönkkyttelemässä ja voi että oripoika olikin iloinen päästessään juoksentelemaan. Mitään temppuja ei herra yrittänyt, juoksi vain kaula pitkänä intopiukeana pakkasilmaa puhkuen. Chaolla posket helottivat ruusunpunaa kiitos pikkupakkasen ja suojalaseihin lenteli jäätilsoja oripojan koivista. Mikäs sen mukavampaa.
Razallekin kävin leipää syöttelemässä ja harmikseni totesin Rinteen väen vähentyneen - Lisko on tainnut viedä epelinsä mennessään. Ja uusiakin tuttavuuksia löytyi, tervetuloa vain minunkin puolestani.
Ja näin. Huomenna taitaakin olla sitten Razan vuoro päästä lenkille, saa taas nähdä mitä pikkusähäkkä tammaseni saa aikaan, eli monestako ilopukista lennän alas, kaadummeko vai saanko ihan lumipesun. Harmi, ettei maastoesteitä uskalla hyppiä näin talvella, jää se puoli treenistä pois, emmekä edes uskalla kisailla näin talviaikaan, en tahdo ottaa sitä riskiä, että kaadumme jonkin maastoesteen kohdalla pelkän liukastumisen takia ja kuolemme molemmat. Saatan vähän liioitella - tai sitten en. Mutta maneesi ja reippaat maastolenkit pitävät tamman kunnossa kevääseen asti, ja voimmehan aina kisailla koulua ja rataesteitä näin talvisaikaan, heti kun saan itse itseni vääntäytymään niihin ja talvikarvan peitossa olevan neidin siihen kuntoon, että jaksaa taas puurtaa radan loppuun.
Jämme jännityksellä odottamaan jatkoa tarinaamme. :)
perjantai 6. helmikuuta 2009
tiistai 30. joulukuuta 2008
Kiitos ja näkemiin!
Nyt sain vihdoista viimein haettua viimeisetkin romppeet pois, ja vielä pikaisesti hilpaisin kahvillakin. Oma talli on valmis ja täynnä - paitsi nyt ne neljä karsinaa jotka odottavat asukkiaan. On ollut aika raskasta ja outoa ainakin näin aluksi saada omaa tallia yksinään pyörimään - mutta kaikkeen tottuu ja apuvoimienkin etsiminen kai sitten jossain vaiheessa on ihan sallittua?
Tähän tämän vuoden loppurutistukseen tahdon toivottaa teille kaikille sydämellistä uutta vuotta ja paljon onnistumisia vuodella 2009. Pitäkäähän talli pystyssä, kuten tähänkin asti.
Erityiskiitos Shanialle (kyllä meillekin saa tulla Lenskin kanssa hiihtämään...) ja Aaville.
Tähän tämän vuoden loppurutistukseen tahdon toivottaa teille kaikille sydämellistä uutta vuotta ja paljon onnistumisia vuodella 2009. Pitäkäähän talli pystyssä, kuten tähänkin asti.
Erityiskiitos Shanialle (kyllä meillekin saa tulla Lenskin kanssa hiihtämään...) ja Aaville.
sunnuntai 7. joulukuuta 2008
Mitäs me tulokkaat
Tässä muutama päivä sitten me Vennun kanssa saavuttiin tänne herran uuteen kotiin, Kissankäpälrinteeseen. Alkuhäsläys oli suunnaton, kun piti purkaa kamoja ja sen jälkeen esitellä hevoselle paikkoja, ja myös selvittää ylläpitäjien kanssa kaikki hommat. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että tännehän sitä ollaan kotiuduttu. Vennu on sopeutunut hienosti uuteen kotiinsa ja näyttää viihtyvään niin sisällä kuin ulkosallakin - minä itsekin olen huomannut viihtyväni tallissa hyvin.
Muuttopäivänä (tarkalleen 30.11.) en vielä liikuttanut Vennua, vaan jätin sen tutustumaan rauhassa uuteen talliin. Tosin kierrätin sitä maneesissa ja tarhassa ja muuten tallipihaa ympäri, sillä halusin näyttää sille vähän paikkoja katsellakseni niitä samalla itsekin. Touhu ei kuitenkaan osoittautunut rennoksi tutustumisretkeksi vaan suureksi katastrofikävelyksi. Vennu ei ensinnäkään osannut käyttäytyä narunnokassa, niin innoissaan se oli kaikesta mahdollisesta uudesta. Aina kun vastaan tuli hevonen tai ihminen, alkoi sellainen pyöriminen ja hyöriminen että. Lisäksi ori onnistui kiskomaan meikäläisen kerran jos toisenkin kumoon satuttuaan lyhyen spurttikohtauksen sopivasti liukkaassa kohdassa tietä. Onneksi sentään naru pysyi kädessä, etten olisi joutunut enää kaikenhuipuksi hevosenmetsästyshommiin.
Siinä sitten ärtyneenä ja puhisevana palautin häröilevän Vennun takaisin karsinaansa.
Ensimmäinen maneesiintutustuminenkin meni vähän niin ja näin. Olin päättänyt vetää herralle ihan kevyen treenin, mutta sitten jäi sekin. Maneesissa oli meidän kanssa samaan aikaan nimittäin kaksi muutakin kaviollista, ja Vennun kaikki aika meni niiden tuijotteluun, tuhinaan, puhinaan ja kaikkeen muuhun kuin keskittymiseen. Siinä sitten mentiin puoli tuntia jatkuvaa kaahotusta ja sähläämistä, kunnes kyllästyin niin siihen hommaan että päätin lopettaa lyhyeen.
Nyt kuitenkin Vennu on rauhoittunut, eivätkä uudet hevoset ja ihmiset enää sitä kovastikaan hetkauta.
Kaikki on alkuhädästä huolimatta alkanut meillä rinteessä oikein hyvin :)
Muuttopäivänä (tarkalleen 30.11.) en vielä liikuttanut Vennua, vaan jätin sen tutustumaan rauhassa uuteen talliin. Tosin kierrätin sitä maneesissa ja tarhassa ja muuten tallipihaa ympäri, sillä halusin näyttää sille vähän paikkoja katsellakseni niitä samalla itsekin. Touhu ei kuitenkaan osoittautunut rennoksi tutustumisretkeksi vaan suureksi katastrofikävelyksi. Vennu ei ensinnäkään osannut käyttäytyä narunnokassa, niin innoissaan se oli kaikesta mahdollisesta uudesta. Aina kun vastaan tuli hevonen tai ihminen, alkoi sellainen pyöriminen ja hyöriminen että. Lisäksi ori onnistui kiskomaan meikäläisen kerran jos toisenkin kumoon satuttuaan lyhyen spurttikohtauksen sopivasti liukkaassa kohdassa tietä. Onneksi sentään naru pysyi kädessä, etten olisi joutunut enää kaikenhuipuksi hevosenmetsästyshommiin.
Siinä sitten ärtyneenä ja puhisevana palautin häröilevän Vennun takaisin karsinaansa.
Ensimmäinen maneesiintutustuminenkin meni vähän niin ja näin. Olin päättänyt vetää herralle ihan kevyen treenin, mutta sitten jäi sekin. Maneesissa oli meidän kanssa samaan aikaan nimittäin kaksi muutakin kaviollista, ja Vennun kaikki aika meni niiden tuijotteluun, tuhinaan, puhinaan ja kaikkeen muuhun kuin keskittymiseen. Siinä sitten mentiin puoli tuntia jatkuvaa kaahotusta ja sähläämistä, kunnes kyllästyin niin siihen hommaan että päätin lopettaa lyhyeen.
Nyt kuitenkin Vennu on rauhoittunut, eivätkä uudet hevoset ja ihmiset enää sitä kovastikaan hetkauta.
Kaikki on alkuhädästä huolimatta alkanut meillä rinteessä oikein hyvin :)
keskiviikko 3. joulukuuta 2008
Jänskättäis suakin!
Ufff, oli pakko ilmoittaa Lenski YLAan vaikkei sillä nyt ihan YLA1 rahkeet riitäkään, tokkopa tulis koskaan riittämään, mut yrittänyttä ei laiteta ja onnistunutta p... Eikä ku. Kun ollaan saatu YLAsta tulokset niin jatketaan aktiivikisausta (kuten myös nytkin), mutta pikkuhiljaa aletaan etsiä estepainotteisia evm-sukuisia tilasto/ven. tammoja meidän herralle, jos niitä pikkusekopäitäkin saataisiin maailmaan. Mikään kiirehän tuolla ei toisaalta ole, mutta jos nyt edes pari vauvvaa saataisiin aikaan...
Lenski painotteiseksi jää tämäkin juttu, sillä en ole touhunnut mitään normaalista poikkeavaa P'n ja J'n kanssa, J sijoittui nätisti viidenneksi kerj-cupissa CCI/CIC* luokassa. Mahtavaa! Hieno, pieni, nuori vauvani.
Kamala polttelu koko ajan, että jotain pitäis tehdä hillitömällä tahdilla ja puhinalla, niinpä olenkin suunnitellut pienen tallin pystyyn nostamista, mutta... toisaalta en pysty luopumaan tästä tallista. APUA. Ehkä mun on pysyttävä kiltisti vaan rinteen leivissä ja koettaa siirtää valmennukset nettiin, että ne kommentit saatais ihmisten ilmoille... >.<
Lenski painotteiseksi jää tämäkin juttu, sillä en ole touhunnut mitään normaalista poikkeavaa P'n ja J'n kanssa, J sijoittui nätisti viidenneksi kerj-cupissa CCI/CIC* luokassa. Mahtavaa! Hieno, pieni, nuori vauvani.
Kamala polttelu koko ajan, että jotain pitäis tehdä hillitömällä tahdilla ja puhinalla, niinpä olenkin suunnitellut pienen tallin pystyyn nostamista, mutta... toisaalta en pysty luopumaan tästä tallista. APUA. Ehkä mun on pysyttävä kiltisti vaan rinteen leivissä ja koettaa siirtää valmennukset nettiin, että ne kommentit saatais ihmisten ilmoille... >.<
torstai 27. marraskuuta 2008
Pojat per.....
Hmph.
Omistan kolme sekopäätä, joista yksi on tykästynyt valjaisiinsa - tavallinen torpeedo. Sillä oli jumalattoman hauskaa tuossa yksi päivä, kun vähän tuon Shanian kanssa testailimme. Odotan melkein innolla sitä, että mitä Lenski keksii Shanian ollessa ratsailla ja kuinka monesti minä lennän päistikkaa pusikkoon - onneks viime talvi kului ilman hevosta laskettelemassa pohjoisen tuntureilla..
Pete on ollut ääliö. Se sekosi totaalisesti edellisen lumikuuron aikana ja pöläytti yks kaks kaikki voimansa mahtavaan pukkisarjaan josta sukelsin kinokseen. Nam nam, oli suu, silmät, korvat ja selkä lunta pullollaan, ah sitä tunnetta! Että kirosin hevosen alimpaan helvettiin ja nappasin silmät kiiluen ja korvat hörössä seisovan hevosen ohjista kiinni. Selkään ja ei muuta kuin nenä kohti maneesia - lähti turhat luulot puolitoista tuntisessa koulutreenissä. Tosin molemmat valuttiin hikeä, sekä minä että P.
Junnu on Junnu, se ei paljon jaksa sohlata, mutta tarhassa niillä oli Lenskin kanssa jäätävä kukkotappelu. Onneks ei käynyt kuinkaan ja ne tyyty lähinnä puremiseen ja jalkojen nosteluun - yhtäkään kavion osumaa ei tullut...
Pete on poissa niin paviaanit pistää parastaan. Noh, Pete pistää taas ruotuun ollessaan vähemmän hikinen (luulisin että huomenna)...
Omistan kolme sekopäätä, joista yksi on tykästynyt valjaisiinsa - tavallinen torpeedo. Sillä oli jumalattoman hauskaa tuossa yksi päivä, kun vähän tuon Shanian kanssa testailimme. Odotan melkein innolla sitä, että mitä Lenski keksii Shanian ollessa ratsailla ja kuinka monesti minä lennän päistikkaa pusikkoon - onneks viime talvi kului ilman hevosta laskettelemassa pohjoisen tuntureilla..
Pete on ollut ääliö. Se sekosi totaalisesti edellisen lumikuuron aikana ja pöläytti yks kaks kaikki voimansa mahtavaan pukkisarjaan josta sukelsin kinokseen. Nam nam, oli suu, silmät, korvat ja selkä lunta pullollaan, ah sitä tunnetta! Että kirosin hevosen alimpaan helvettiin ja nappasin silmät kiiluen ja korvat hörössä seisovan hevosen ohjista kiinni. Selkään ja ei muuta kuin nenä kohti maneesia - lähti turhat luulot puolitoista tuntisessa koulutreenissä. Tosin molemmat valuttiin hikeä, sekä minä että P.
Junnu on Junnu, se ei paljon jaksa sohlata, mutta tarhassa niillä oli Lenskin kanssa jäätävä kukkotappelu. Onneks ei käynyt kuinkaan ja ne tyyty lähinnä puremiseen ja jalkojen nosteluun - yhtäkään kavion osumaa ei tullut...
Pete on poissa niin paviaanit pistää parastaan. Noh, Pete pistää taas ruotuun ollessaan vähemmän hikinen (luulisin että huomenna)...
keskiviikko 26. marraskuuta 2008
Valmennuksia!
Toiminnasta -sivulta löytyy osoitteet este- ja kouluvalmennuksiin. Kaikki osallistumaan!
Hiihtoratsastustako? Mikä ettei!
Heipparallaa taas kaikille! :)
Viime päivät ovat menneet melkoisen kiireen kanssa, kun ratatallia on kyhätty pystyyn. Kohta pääsemme aloittamaan avajaisravien suunnittelun, vinkkinä vain Chaollekin! Laittelemme varmaankin mailia, kun avajaisravien kutsu saadaan nettiin saakka. :)
Huhhuh, ensin maastot olivat todellakin aivan peilijäällä, sitten päälle pätkähti 10 senttiä puuterilunta. Tänään oli, kuin olisi pilven päällä ratsastanut, yhtä hyvin pitoa.. Kävin Hildalla maastoilemassa, ja tunne oli kyllä kuin Bambilla heikolla jäällä -Hilda -paran jalat sohivat jokainen eri suuntiin. Loppumatkasta tuiskahdimme iloisesti kyljelleen, ja minä sain kävellä kun Hilda päätti painella kuin tuli hännän alla tallille. Pelkäsin, että tamma teloo jalkansa siinä rytinässä laukkoessaan, mutta luojan kiitos tallilla minua odotti ehjä hevonen, kun Lisko oli tamman saanut kiinni tallin pihassa. Siellä he seisoskelivat, kummatkin yhtä hölmistyneen näköisinä, kun minä juoksin perässä lunta kypärässäkin.
"Eiköhän lähdetä valjastamaan se Lenski", naureskelin, kun sain Hildan purettua. "Mennään tuonne pellolle kokeilemaan sitä hiihtoratsastusta, tielle tai kentälle ei taida nyt olla asiaa".
Lenski näytti innokkaalta näihin meidän akkojen hulluihin kokeiluihin, Lisko näytti yhtä innokkaalta uhraamaan henkensä. "Jees, mene sinä suksille," Lisko sanoi.
MINÄ! En ollut hiihtänyt varmaan kymmeneen vuoteen, ja se kymmenen vuoden takainenkin muistaakseni oli jotain muuta kuin hiihtoa -rähmällään könöttämistä sukset ristissä ladun vieressä. Lenski tempoi ohjista ja katseli kujeillen minua, taisi kummallakin, Lenskillä ja Liskolla olla pahat mielessä!
Kävelin pellolle, Lisko ratsasti. Kokeilimme aluksi ilman suksia, mutta minusta aivan liian pian Lisko hihkaisi, että nyt ne sukset jalkaan, Lenskillä on virtaa. Joo kiva. Sukset jalkaan ja menoksi. Tärisin niin paljon, etten meinannut saada siteitä napsautettua kiinni. Tarrasin kapulaan, ja niin mentiin. Lisko malttoi antaa orin kävellä noin puoli kierrosta, sitten pyydettiinkin jo reipasta ravia. Tierat senkun lentelivät minua naamalle, Lenski puhkui, hengitys höyrysi. Näin, kuinka Lenski painoi Liskon kädelle ja Lisko antoi enemmän ohjaa ja hups! Niin sitä laukattiin. Pellon pitkä suora meni oikein hyvin, aloin hieman rentoutuakin jo suksilla, kunnes tuli ensimmäinen mutka. Enpäs muistanutkaan, kuinka näitä suksia ohjattiin, ja Lenskin kääntyessä minä jatkoin matkaani suoraan, tietysti siihen risukkoon.
Lenski hypähti pari kertaa, mutta Lisko rauhoitti sen nopeasti ja virne naamalla katseli, kun kokosin rippeet itsestäni pusikosta. Nauroimme kumpikin, en meinannut saada edes suksia takaisin jalkaan, kun sain sellaisia hysteerisiä naurukohtauksia.
Pian pääsimme kokeilemaan uudelleen, ja sama homma toistui -suoralla pysyin pystyssä, mutta mutkaan tullessamme ajauduin aina ulos "radalta".
Meillä oli joka tapauksessa hurjan hauskaa. "Ensi kerralla sinä tulet suksille," nauroin Liskolle. Hän lupasi tulla. Katsotaan sitten, kuka pysyy pystyssä! :D
Tallille palatessamme olimme hyvillä mielin, kun kaikki sujui niin hyvin ja Lenski tuntui tykkäävän touhusta. Lenskillä oli kevyt hiki, joten Lisko loimitti sen ja jätti talliin. Lähtiessään seuraavaa hevosta liikuttamaan. Minä vein sillä aikaa Hildan ulos, kun se oli kuivunut jo maastolenkin osalta.
PST. Jälkikirjoitus. Osallistuinpas tässä joutessani joka ikiseen porrastettuun kilpailuun hevosteni kanssa joulukuulle. :) Olin ahkera. Harmi, kun Tompalla en voinut osallistua VVJ:n kisoihin, niitä kun ei porrastettuina ollut, joten lykkäsin orin kaikkiin mahdollisiin koulukisoihin. Kenttäkisojakaan ei porrastettuina näköjään ollut ainoitakaan koko joulukuulle. :S
Viime päivät ovat menneet melkoisen kiireen kanssa, kun ratatallia on kyhätty pystyyn. Kohta pääsemme aloittamaan avajaisravien suunnittelun, vinkkinä vain Chaollekin! Laittelemme varmaankin mailia, kun avajaisravien kutsu saadaan nettiin saakka. :)
Huhhuh, ensin maastot olivat todellakin aivan peilijäällä, sitten päälle pätkähti 10 senttiä puuterilunta. Tänään oli, kuin olisi pilven päällä ratsastanut, yhtä hyvin pitoa.. Kävin Hildalla maastoilemassa, ja tunne oli kyllä kuin Bambilla heikolla jäällä -Hilda -paran jalat sohivat jokainen eri suuntiin. Loppumatkasta tuiskahdimme iloisesti kyljelleen, ja minä sain kävellä kun Hilda päätti painella kuin tuli hännän alla tallille. Pelkäsin, että tamma teloo jalkansa siinä rytinässä laukkoessaan, mutta luojan kiitos tallilla minua odotti ehjä hevonen, kun Lisko oli tamman saanut kiinni tallin pihassa. Siellä he seisoskelivat, kummatkin yhtä hölmistyneen näköisinä, kun minä juoksin perässä lunta kypärässäkin.
"Eiköhän lähdetä valjastamaan se Lenski", naureskelin, kun sain Hildan purettua. "Mennään tuonne pellolle kokeilemaan sitä hiihtoratsastusta, tielle tai kentälle ei taida nyt olla asiaa".
Lenski näytti innokkaalta näihin meidän akkojen hulluihin kokeiluihin, Lisko näytti yhtä innokkaalta uhraamaan henkensä. "Jees, mene sinä suksille," Lisko sanoi.
MINÄ! En ollut hiihtänyt varmaan kymmeneen vuoteen, ja se kymmenen vuoden takainenkin muistaakseni oli jotain muuta kuin hiihtoa -rähmällään könöttämistä sukset ristissä ladun vieressä. Lenski tempoi ohjista ja katseli kujeillen minua, taisi kummallakin, Lenskillä ja Liskolla olla pahat mielessä!
Kävelin pellolle, Lisko ratsasti. Kokeilimme aluksi ilman suksia, mutta minusta aivan liian pian Lisko hihkaisi, että nyt ne sukset jalkaan, Lenskillä on virtaa. Joo kiva. Sukset jalkaan ja menoksi. Tärisin niin paljon, etten meinannut saada siteitä napsautettua kiinni. Tarrasin kapulaan, ja niin mentiin. Lisko malttoi antaa orin kävellä noin puoli kierrosta, sitten pyydettiinkin jo reipasta ravia. Tierat senkun lentelivät minua naamalle, Lenski puhkui, hengitys höyrysi. Näin, kuinka Lenski painoi Liskon kädelle ja Lisko antoi enemmän ohjaa ja hups! Niin sitä laukattiin. Pellon pitkä suora meni oikein hyvin, aloin hieman rentoutuakin jo suksilla, kunnes tuli ensimmäinen mutka. Enpäs muistanutkaan, kuinka näitä suksia ohjattiin, ja Lenskin kääntyessä minä jatkoin matkaani suoraan, tietysti siihen risukkoon.
Lenski hypähti pari kertaa, mutta Lisko rauhoitti sen nopeasti ja virne naamalla katseli, kun kokosin rippeet itsestäni pusikosta. Nauroimme kumpikin, en meinannut saada edes suksia takaisin jalkaan, kun sain sellaisia hysteerisiä naurukohtauksia.
Pian pääsimme kokeilemaan uudelleen, ja sama homma toistui -suoralla pysyin pystyssä, mutta mutkaan tullessamme ajauduin aina ulos "radalta".
Meillä oli joka tapauksessa hurjan hauskaa. "Ensi kerralla sinä tulet suksille," nauroin Liskolle. Hän lupasi tulla. Katsotaan sitten, kuka pysyy pystyssä! :D
Tallille palatessamme olimme hyvillä mielin, kun kaikki sujui niin hyvin ja Lenski tuntui tykkäävän touhusta. Lenskillä oli kevyt hiki, joten Lisko loimitti sen ja jätti talliin. Lähtiessään seuraavaa hevosta liikuttamaan. Minä vein sillä aikaa Hildan ulos, kun se oli kuivunut jo maastolenkin osalta.
PST. Jälkikirjoitus. Osallistuinpas tässä joutessani joka ikiseen porrastettuun kilpailuun hevosteni kanssa joulukuulle. :) Olin ahkera. Harmi, kun Tompalla en voinut osallistua VVJ:n kisoihin, niitä kun ei porrastettuina ollut, joten lykkäsin orin kaikkiin mahdollisiin koulukisoihin. Kenttäkisojakaan ei porrastettuina näköjään ollut ainoitakaan koko joulukuulle. :S
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)